A R V I O T

MeriTuuli: Minä odotan 

24.05.2019

"MeriTuuli järjesti iloisen yllätyksen, kun Ruusut-sinkku esitteli keväänä korvalla folk pop -yhtyeen muuntuneen ja jalostuneen soundin. Juurevampi, folkrokimpi ja äänekkäämpi muoto nosti Meri ja Tuuli Walleniuksen laulun entistäkin paremmin esille, mutta antai siinä samalla myös muulle bändille enemmän tekemistä. 

Muuntunut kaava toimii myös tällä Minä odotan -kappaleella, jonka tärkeimmät elementit syntyvät nimenomaan koko bändin yhteissoiton nivoessa aineksia yhteen ja luodessa tarinalle kehyksiä. Sävellys hyödyntää melodiansa kiertoa, lyriikoiden piirrellessä tuokioita kahden ihmisen välisistä hetkistä ja siitä, kuinka odotus kaihertaa odottavan rintaa. Rummut liittyvät tällä erää mukaan jo puolen minuutin kohdilla, ja sopivilla suvannoilla väritetty laulu hengittää etenkin sisarusten laulun sekä kitaroinnin kautta. Pinnat myös hyvällä maulla käytetyistä syntikoista sekä selkeästä tuotantojäljestä." 

Mika Roth

MeriTuuli: Ruusut

19.04.2019. 

"Reilu kolme vuotta sitten ilahduin reippaasti kun MeriTuuli folk-pop -yhtyeen itsensä mukaan nimetty esikoisalbumi päätyi käsiini. Modernin ja perinteisen yhdistely jatkuu myös uudella sinkulla, joka on ensilohkaisu toukokuussa julkaistavalta EP-levyltä. Musiikin luvataan olevan aiempaa juurevampaa, voimakkaampaa ja silti herkkää, ja juuri nuo lupaukset täyttävät myös Ruusut. 

Neljä ja puoli minuuttinen kipale siirtyy hiljaisista utuiluista harvoihin kovemmin paukkuviin osiin ja takaisin. Meri ja Tuuli Wallenius ovat lauluineen ja kitaroineen biisin ytimessä, mutta rytmiryhmäkin pääsee jälkipuolella sopivasti esiin. Siskosten nouseva ja laskeva laululinja on kuitenkin tämän kappaleen sydänlanka, joka tuntuu aina loppuvan kesken aivan liian nopeasti. Upeaa folkpoppia jonka ääressä viihdyn kyllä pidempäänkin, joten EP pitää ottaa seuraavaksi haltuun."

Mika Roth

MeriTuuli: MeriTuuli

Julkaistu: 04.02.2016
Arvostelija: Mika Roth

Omakustanne 

****


"Popin ja folkin raja on ollut häilyvä jo ainakin yli puolen vuosisadan ajan, kuluneiden vuosikymmenten värittäessä tyylin sisäisä muutoksia vain pintapuolisesti. MeriTuulin esikoisalbumin yhdeksästä kappaleesta oikeastaan jokainen voisikin olla viikon ikäinen, tai vastaavasti jostain vuosikymmenten takaa, sillä suurimmat erot syntyvät vasta sovitusten myötä. MeriTuulin soundimaailma henkii kyllä 10-lukua, mutta siinäkin on aistittavissa eri vuosikymmenten luomat kerrostumat. 

Albumin ensimaku on suorastaan musertavan kaunis, sillä Kaipuulaulun 70-lukulainen leonardcohenmaisuus on jotain, mitä maassamme saa kuulla niin harmillisen harvoin. Kaksoissiskot Meri ja Tuuli ovatkin löytäneet folkin herkimmän puolen, jota väritetään aina toimivalla kaipuulla. Mutkikkaiden tunteiden kipupisteitä luotaillessaan sisarukset liikkuvat kuin luonnostaan eri tilojen välillä, minimalismin ja verkkaisuuden toimiessa halki kiekon sinä punaisena lankansa, joka on alituisesti käden ulottuvilla. Usein äänessä on vain muutama soitin ja käytetty äänenpaine pidetään tiukan rajattuna, mutta onnistuneiden sovitusten ansiosta kaikelle ja kaikille on tilaa. Seesteisimmillään duo on kun Talvi saa vallan ja kappaleen polveileva kulku etenee kuin lempeä lumisade konsanaan. Viimeisen silauksen antaa mukaan kudottu pehmeä saksofoni-soolo, josta nousee äärimmäisen positiivisia Pink Floyd -fiiliksiä. 

Hiljaisuus on toki kaunista, mutta onneksi kiekolla on myös äänekkäämpi puolensa. Tai ainakin vähemmän hiljainen. Popimmat Kotiin ja Ihan kuka vaan, sekä isompaa orkesteria rohkeammin valokeilaan työntävä Unta antavatkin albumille kaivattua syvyyttä ja monipuolisuutta. Soundin rikastaminen ja käytettyjen ratkaisujen monipuolistaminen ovatkin kaksikon johtaman yhtyeen suurimpia haasteita tulevaisuudessa, sillä esikoisella monet ratkaisut tuntuvat vielä toistuvan ja/tai heijastelevan genren turhankin tarkkaan vaalittuja uria."

© 2023 by Rafael Nash. Proudly created with Wix.com